Säveliä

Various

Säveliä / Hämeestä ja muualta

RUNEBERGIN KODISSA

18 11/7 84.

Seisahdu, matkamies, tän kodin huoneuksissa,Pois ota lakkisi, käy hiljaa eteenpäin.Viivähdä hetkeksi sun kansais unelmissa,Sen muinaisuudessa – itsekseis mieti näin:Suur' on se voima, kuin voi johtaa kansain teitä;Aseita heikkoja se käyttää toimissaan,Vain ihmislapsia – ja elvytellen heitäSe valon kirkkaan luo pimeesen maailmaan.Tää koti, kolkko nyt, oil miehen aikanansa,Jonk' elonveri voi vain maalleen virtailla.Silmänsä valoisa, se näki kansassansaVain suurta, jaloa, isänmaanrakkautta.Itsensä uhraavan hän näki kansan täällä,Ja kaunihiksi loi hän Pohjan maisemat.Täht'-öissä kirkkaissa hän talvisella säälläTies' kansan kärsineen sen vaivat katkerat.Ja taas kun aamukoin hän näki koittamassa,Sulattain Pohjan jäät – sovittain kyyneleet,Niin silloin riemun loi väessä urhoisassa,Ja toivon ikuisen vihannat seppeleet.Jaloksi tunsi hän tän kansan vaivoinensa,Jaloksi silloinkin, kun myrskyt raivosi! —Ja murtumatoin on, sen ties' hän, Suomen kansa,Ja siitä ylpeillen, iloissaan lauleli!Kotinsa kolkoks' jäi – hän lähti täältä poisi,Vaan aarteet ikuiset tää koti säilyttää.– Niin on, kuin nytkin viel' hän itse täällä oisi,– Ja jalo henkensä se ijäks' tänne jää!—rt—

RUNEBERGIN HAUDALLA

18 11/7 84.

On aikaa kulunut, kun murhepuvussansaJa mielin kaipaavin ja silmin itkevinTän haudan reunalle kokoontui Suomen kansa,Lepohon viimeiseen vei laulun sankarin.Ei nimi unhotu sen, joka lepää tuolla,Ikäänkuin uinahtain vaan matkan vaivoista.Kirkkaana loistaen hän tähtitarhain puollaLemmellä katselee suloista maatansa.Tän kansan vaivoja ja isäin sankartöitäHän selvemmin kuin muut osasi laulella,Ja ihannella voi hän Pohjan kesäöitäJa silloin sointuvasti soitti kannelta.Runottarensa nyt jok' kätki kanteleensa,Ja ääni voimakas ei enää meille soi. —– Täss' itki kansamme, kun ties' kadottaneensaJaloimman poikansa, jonk' kadottaa se voi.Vaan laulut ikuiset ne jäivät tänne soimaanIloksi kansamme, valoksi maailman,Ja uuden kanteleen ne saavat kerran voimaan,Kalevan kansalle – myös uuden laulajan.Ja tässä laulakoon hän kaipauslaulujansa,Tän haudan reunalla; sun sankarmainettaisIjät hän soittakoon, ja kunnioittain kansa,Sun kansais, seisokoon, sun hautais kummulla.Niin – lepää, jalo mies, povessa isänmaamme.Sun jalo henkesi meit' ohjaa ainiaan.– Kukilla kaunistaa sun hautakumpus saamme;Sun nimeis, Runeberg, ei kuole milloinkaan.—rt—

ILTA

18 16/6 84.

Jo taukoo myrsky, laineet hiljenneenaJo pyrkii lepohon, kun päivä laskeutuu.Jo nukkuu luonto kaikki, nukkuneenaSe armosylihin nyt Herran sulkeutuu.Jo vai'ennut on satakielen ääni,Niin – hetkiseksi sekin yöllä vaikenee.Vaan varhain aamulla mun ikävääniSe laulaissansa soittaa – pois hajoittelee.Ja ilta tuottaa rauhan sureville,Ja levon väsyneille se kauniin tarjoaa.Sentähden iloitsen, kun taivaan rantamilleTuo kaunis aurinko noin hiljaa vaeltaa.Se vaipuu – kenties minne vaipuneekaan– Luo Luojan kertomaan, min täällä nähnyt on.Mitk' vaiheet katoovaiset täällä vaihdelleekaan,Ne näkee aurinkoinen, kirkas, varjoton.Kun itkee ihmislapset vaivojansa,Tai onnestansa toiset heistä iloitsee,Niin niitä kaikkia se matkallansa,Tuo taivaan valo suuri, hiljaa katselee.Ja illan tullen rientää täältä poisi,Vaan elomme se kaikki näkee ainiaan.Oi, Herra, jospa aurinkoinen voisi,Läp' yönkin loistaa tänne synkkään maailmaan.—rt—

KOLKKO KESÄ-AAMU

18 28/6 84

IHiljaa öisen peitteen luopiKirkas aamu tieltään pois.Uuden päivän Herra suopi;Oi, jos lintuin laulut sois!Tyynnä kun on järven pinta,Aamu kirkkaudessaan,Silloin miks'ei ihmisrintaRiemuin laula laulujaan?Mutta kun ei lehdikoissaSatakielen sävel soi,Ihmisrinta kuinka noissaTäysin äänin laulaa voi!Tosin aamuhetkin soisin,Että linnut laulaisi.Silloin ehkä miekin voisinLaulaa – sumut poistuisi.Muistellessain kuinka ennenKesä-aamuin ihastuin,Kuullessani kyntörastaanLauluja, kuin riemastuin!En voi olla kaipaamattaKesä-aamuin lauluja;Nyt on linnut laulamatta.– Kesät on niin kolkkoja.Oisivatko muuttunehetSuomen kesät syksyiksi,Joiss' ei enää linnut laula,Marjat kypsy kypsiksi?IILaulaa linnut kerran vielä,Kun on aamu isänmaan.– Kansa kun on noussut sielläSuomen sydänmailla vaan!Marjat kypsyy kankahilla,Helteiseks kun päivä käy.Silloin Suomen sydänmaillaSyksyä ei koskaan näy.Hengen tiellä kesän voittaaKansa kerran ikuisen.– *Silloin* ihmislapsi soittaaIloisna kuin leivonen!—rt—

IMMELLENI

Sinisilmäis, armas impi,– Oi, mi puhtaus niistä loistaa,Päivän varjopilvet poistaa:Sydämeni rauhoittuu.Kirkas, niinkuin illan taivas,Katsehesi lumoovainen!Sellainen on jalo nainen,Ajattelen itseksein.Omaksein jos sinut saisin,Kaikki, kaikki unhottaisin,Päivän riidat, torat neSais'vat jäädä toisille.Lakkaamatta kiitteleisinHerraa kaikkivaltiasta,Omastaan jos maailmastaMulle lemmen-onnen sois.Mutta päivä peittyy vieläTuonne taivaanrannan taakse,Lemmen-aurinko ei nouseValaisemaan tietäni.Hiljaa nukkuu unehensaKotimaani kaunis ilta.Tyyntä rauhaa taivahiltaHerra vaaroillemme suo.Minä yksin vaan oon tässä,Rauhaa syömmessäin ei vielä.– Impeni, oi miks' oot sielläKaukana niin luotani!Sinisilmiäis jos kerran,Kerran vielä, nähdä saisin,Kaikki muut mä unhottaisin,En sinua, en maatani!—rt—

MYRSKY-YÖ

Vimmatusti myrsky riehuu,Purren reunamilla kiehuuAallot kylmät, vihaiset.Pursi pieni niit' ei kestä,Luonnotar jos tuult' ei estä,Purren peittää lainehet.Kohti kotirantojansaPursi kiitää purjeillansa;Rannat vihannat ei näy.Illan tullen tuuli kiihtyy,Vaikka luonto muutoin viihtyy,Aallot ankarammin käy.Kullasta jos pursi oisi,Kai se kotirannat voisiTöin ja vaivoin saavuttaa:Siihen tuskin vihaisimmatMerten tuulet ankarimmat,Uskaltaisi koskettaa! —Tuulet vaikka kallioihinKultapurren löisi, noihinKuitenkaan ei särkyis se.Uljaasti se tuulten kanssaKamppailisi matkallansaIjäisyyden rannoille.Puisen purren luodoillensaMyrskyt iskee – huviksensa! —Kallioihin murskaks lyö.Siitä pelastua minne?Kun ei rannikot näy sinne,Kun on synkkä myrsky-yö.Niinpä usein maailmassaKohtaloiden pauhinassaIhmislapsen laita on.Hän ei koetuksiansaKestä heikoll' voimallansa;Voima määrää kohtalon.Yks' on kuitenki, mi kestää:Uskon voima kaikki estääAjan hurjan tuulispäät.Tuulen vehkeily ei saataIhmislasta maahan kaataa,Vaikk' on hurjat myrskysäät!—rt—

MIETTEITÄ ERÄÄN NUOREN INKERINMAALAISEN IMMEN HAUDALLA

(Hukkunut uimaretkellä Itä-mereen v. 1884)Seutu missä ensikerran elonpäivää näkemäänIhmislapsi syntyessään avajaapi silmiään,Seutu se on rakkain meille armahine muistoineen,Sinne halumme on aina, leikkipaikkaan entiseen.Sinne, missä kukkanurmet kotilehtoin suojassaIjät muistuttavat meille onnellista lapsuutta,Missä kyntörastaan laulut kauniit kesä-öinä soi,Sinne päivän hälinästä henkemmekin halavoi!Synnyinpaikkani on parhain, vaikka muutoin oisinkinOnnetarten helmalapsi, eloni ois mahtavin;Vaan en kuulis kesä-illoin kotikuusten huminaa,Näkis' en kuin päivä kirkas synnyinpaikkaa kaunistaa.Oi, en silloin onnestani oikein voisi iloita,Heitetty jos oisin maille kauvas synnyinpaikasta,Elämäni aamuhetkiin lennähtelis aatoksein,Missä yksin voisin löytää ilon, rauhan syömmellein.Onnettaret vaikka veisi minut ulos maailmaanKauvas synnyinpaikastani, eloon vaihettelevaanIloon, onneen runsahasen kodin pienen suojastaTuost' en kuitenkaan mä voisi vilpittömäst' iloita.Min' en voisi unhoittaa, kuin lasna ollen laulelinKodin armaan orren alla, vilpitöinnä iloitsin.– Kuinka illan tullen ennen äidin hellän syliin jäinUneksimaan kohtaloita tulevaisen elämäin.Paikan tiedän, missä synnyin, missä kasvoin lapsena,Paikkaa hautani en saata, ihmislapsi, arvata.Lyhyt matkani on täällä, vaikka monivaiheinen;Outo, tietämätöin mulle kuitenkin on loppu sen.Salli, Herra, nuoruuteni Sinulle mun uhrata,Elonhetket kaikki salli elää siinä uskossa,Että kerran päivä päättyy ajan vaihettelevan,Uuden aamun kellot soivat halki kolkon maailman.Silloin salli luokseis tulla, syliis, Isä, lenteäToivon siivillä mun sieluin elon kolkon keskeltä.Rakkauteni jääköön tänne muistoks omaisilleni,Kiitolliset kyyneleeni Teille, ystävilleni!Oi, ei kuolo saata meitä ikuisesti eroittaa:Katsokaapas taivaanrantaa, elonpäivää nousevaa;

Конец ознакомительного фрагмента.

Текст предоставлен ООО «ЛитРес».

Прочитайте эту книгу целиком, купив полную легальную версию на ЛитРес.

Безопасно оплатить книгу можно банковской картой Visa, MasterCard, Maestro, со счета мобильного телефона, с платежного терминала, в салоне МТС или Связной, через PayPal, WebMoney, Яндекс.Деньги, QIWI Кошелек, бонусными картами или другим удобным Вам способом.